Latest Posts

Meislle vierasta homoseksuaaliseen luvalla kuinka tyydyttää mies

Kun harvoin on vierellä ja suudellaan, oletan, että hän haluaisi, mutta nöksähtää vain, etten ajattele kuin seksiä. Puolisoni mielestä kaikki on hyvin, kaverisuhde riittää avioliittoon. Tähän minun tulisi hänen mukaansa tyytyä, sillä vieraissa en saa tai haluaisikaan käydä, sillä häntähän minä rakastan ja haluan. Tuntuu hullulta joutua tuntemaan syyllisyyttä siitä että haluaa aviopuolisoaan.

Mietin, teenkö asiasta liian suuren, pitääkö minun vain unohtaa oma seksuaalisuus, seksielämä jne. Aiemmin meillä oli seksiä, hyvää sellaista, huomattavasti nykyistä useammin, mutta nyt kun lapset on tehty ei enää kiinnosta. Olen yrittänyt keksiä miten olisin houkuttelevampi, pyytää viettämään kanssani aikaa, mutta hän haluaa mieluummin puuhastella asioita joista tulee hänelle hyvä mieli kuin olla kanssani, eikä ymmärrä että tämä loukkaa.

Menin naimisiin uskoen, että liittoon kuuluu rakkaus, ystävyys, kumppanuus, läheisyys, yhteinen elämä ja myös se seksielämä, ja näiden kaikken eteen tulee tehdä töitä. Nyt tilanne on se, että olemme äiti ja isä ja kämppikset, siinä kaikki. Itselleni tuo ei riitä, mutta puolisoni ei omien sanojensa mukaan tule muuttumaan ja syyttää minua itsekkääksi. Pahimmillaan käskee runkata tai ottaa eroon ja panna muita kun asiasta yritän keskustella, hän ei halua tulla lainkaan vastaan tai yrittää herättää kipinää välillemme.

Ei ymmärrä, miksi tunnen itseni turhaksi, mitättömäksi ja laiminlyödyksi. Varsinkin, kun hän nykyisin flirttailee muille esimerkiksi fb: Ei enää koskaan halua, intohimoa tai rakastelua oman rakkaan kanssa? Olen vasta vuotias, joten tuntuu masentavalta, että se osa elämästä on jo takanapäin. Muksi minun tarpeitani ei oteta huomioon, miksi ne eivät ole yhtä tärkeät kuin toisen tunteet? Miksi minun tulee hyväksyä puolison välinpitämättömyys, mutta hänen ei tarvitse hyväksyä minun turhautumistani ja torjutuksi tulemisen tunnettani?

Miksi hän yksinään saa päättää, että minunkin seksielämäni on ohi? Hän kuittaa asian sanomalla, että tämmöinen minä vain olen, hyväksy asia, sillä se ei tule muuttumaan.

Hänestä minulla on asian suhteen ongelma, ei hänellä, joten hänen ei tarvitse asialla päätään vaivata. Työkalut Ilmoita asiaton viesti. Itse en pystyisi noin seksittömässä suhteessa elämään. En vaikka olen nyt ollut kohta kaksi vuotta yksi ja vain muutama "tapahtuma" välissä niin en jäis uutenkaan suhteeseen roikkumaan jos olisi noin ankeaa petipuuhissa.

Sama kait se ois olla ihan yksinkin sitten. On meillä muitakin ongelmia liitossa, ja ongelmien takia tuo seksittömyys korostuu entisestään kun ei ole mitään yhteistä kuin lapset.

Hänen mielestään olen kohtuuton ja tuntuu tavallaan väärältä erota tuommoisen syyn vuoksi. Tai ei tuo olisi päällimmäinen syy, mutta tuntuu, että siinä kulminoituu kaikki liiton ongelmat: Haluaa elää "fiiliksen mukaan" ja tehdä asipita jotka tuntuu kivalta, eikä niihin kuulu ajan vietto vaimon kanssa tai parisuhteeseen panostaminen.

Olen asiasta monet itkut miehelle itkenyt, nykyisin häntä ei kiinnosta, sanoo vain että käsittele asiasi itse, hän on kantansa selväksi tehnyt. Mutta jos eroan, olenko lopun elämääni yksin? Kuka haluaisi minut, kolmen lapsen äidin, joka on huono tutustumaan uusiin ihmisiin? Juuri nyt ei tosin muut miehet kiinosta, mutta suhteen ongelmien takia ero tuntuu järkevimmältä ratkaisulta tällä hetkellä, ellei mies halua lainkaan tulla asioissa vastaan.

Toivottavasti ei hyväksikäytä lapsianne. Eli ongelma ei todellakaan siis ole vain seksi. Muista, että tämä on nyt myös vain sinun versioisi tapahtumista. Jostakin sinun toiminnastasi on on puolisosikin ilmeisesti pahoittanut mielensä, joten "vika" ei ola vain hänessä, vaan myös sinussa. Mitä sinä voisit tehdä paremmin? Yritäpä parhaasi, niin kovasti kuin kykenet, ja vähän vielä lisää, ja katso kuinka käy. Teillä kun on muitakin ongelmia, niin korjatkaa se avioliitto ennen kuin mietitte seksiä.

Hänellähän ei ole mielessä vain seksi. Ero ei ole ratkaisu. Miehesi sanoo, että sinulla on mielessä vain seksi Pitäisikö sinun yrittää kiinnostua hänestä muutenkin? Luulen tietäväni, miltä aloittajasta tuntuu. On parempi olla yksin yksinhuoltaja kuin yksin parisuhteessa.

Sinun on turha jäädä kituuttamaan huonoon liittoon, jossa mies pompottaa sinua. On lastenkin kannalta parempi erota, sillä lapset kuitenkin aistivat perheen huonon ilmapiirin. Olet vielä nuori ja elämällä on sinun varallesi vaikka mitä yllätyksiä. Olisiko syynä miehen pitkälle edennyt homoseksuaalisuus?

Käykö mies outoina aikoina ulkona ja tulee katsetta vältellen sisään ja ryntää suoraan suihkuun tai wc: Käyttääkö anaalidildoa sängyssä kun luulee sinun nukkuvan? Puhuuko naismaisesti puhelimeen oudoilla koodisanoilla? Kannattaa ottaa yhteys miehen esimieheen joka voi ohjata miehesi työterveyshoitoon jossa mahdollinen homoseksuaalisuus voidaan todeta ja määrätä terapiaa ja Viiagraa seksihalujen oalauttamiseksi.

Aikani mietin samoja asioita kunnes vedin omat johtopäätökseni ja toimin tilanteen vaatimalla tavalla. Ihan tyytyväinen olen nykyään. Toista et voi pakottaa innostumaan itsestäsi ja jos luontaista halua ei ole, niin kukas sitä nyt mitään konsensuspesää edes haluaisi. Onko tämä sivu tarkoitettu vain naisille? Eksyin tänne koska googlailin vesiripuliin hoitokonsteja, noh ei sillä niin väliä.. Löysin ongelmasi siis hieman oudon kautta.

Seksi on iso osa normaalin suhteen kunnossa pitämistä, varsinkin alle 50 ikävuoden alapuolella miksipä ei yläpuolellakin. Onhan asia niin, että jos todella alle Keskustelu avoimesti ja siten ettei sysää suhteen ongelmia toisen syyksi on myös iso osa sitä, että suhde on hyvässä ja elinvoimaisessa vedossa.

Jos kumppanisi todellakin vain flirttailee muille, sysää ongelmat vain sinun ongelmiksi, on välinpitämätön eikä kiinnostu fyysisistä mukavuuksista kanssasi ovat asiat huonosti. Vaikea näin mennä mitään sen enempää kommentoimaan toisten suhteen tilanteesta ilman että henk.

Samaan aikaan yllättävän usein uuteen kumppaniin rakastunut lasten isä näyttävää valitsevan lopulta mieluummin perheensä kuin uuden naisen. Siinä vaiheessa kun tila on päällä, sinun voi olla vaikeampaa nähdä realistisesti missä mennään ja saatat esimerkiksi uskoa helpommin miehen tarinoita siitä, kuinka hänellä on kauhean ankeaa avioliitossaan, ja miten hän kohta jättää vaimonsa…. Varattujen miesten välttäminen on erityisen viisasta silloin, kun olet vielä hedelmällisessä iässä ja haluat lapsia.

Tiedän useamman tapauksen, jossa naiselta on mennyt useampi hedelmällinen vuosi elämästään hukkaan odotellessaan että varattu rakastaja jättäisi vaimonsa… mitä ei koskaan edes tapahtunut. Jos ihastuksesi kohde on tosissaan suhteesi, vaadi häntä eroamaan ennen kuin alatte edes pussailla. Jos vanha suhde on niin kurja, tämän ei luulisi olevan vaikeaa. Jos näin ei käy, suosittelen siirtymään eteenpäin. Elämä on liian lyhyt varattujen miesten odotteluun.

Puhun asiasta henkilökohtaisemmin uusimmassa VIP-podcastissa. Näi Miehenä o kyllä huppii seurata näitä naisten kirijoituksii seksistä ja siitä mitä he luuloo meiän Miesten halluuvan. Marssin Minna kertoo kuulleesa jääkiekkojoukkueelta että mikä se on se mitä Miehet naisissa halluu. Eikä kiinnosta muuten tarkemmin tietääkkää mitä se Marssi puuhailoo niien jääkiekkojoukkueiden kanssa. Sitten Marssi tullee blokkii ja tekkee palijastuksen.

Naisten pitäisi pukkeutua seksikkäästi ja harrastaa jollaki kiinnostavalla tavalla seksiä että Mies pyssyy ruovussa. Ja sitten toista ääripäätä evustaa Katri joka sannoo että Miesten paneskeluvietti on evoluution sanelema homma. Meiän Miesten tekkee kuulemma mieli siittää mahollisimman palijon porukkaa tänne maalimaan.

Haluatteko te ellää päiväunissa vai haluatteko te kuulla tottuuven siitä miten me Miehet tämän näämme? Otetaanpa ny nämä sanonnat iha alakuu kute Panettaa, Tekkeepä mieli laskee kassit tyhyjäksi, Ohoh tekkeepä pimperoo mieli, Nyt tekkee mieli seksiä, Saunapuhasta ku sais, Halluisin rakastella. Olette varmaan kuulleet tällaasista puhuttavan? Teillä naisilla on omat tarpeenne ja meillä Miehillä omat. Ehkä te halluutte lähheisyyttä ja katella silimiin ja rakastella ihanasti.

Mitäpä luulette ku se karju seisoo kalsarit pullollaan silimät kiiluen siinä makkuuhuoneen ovella mitä se tovellisuuessa halluu? Haluaako se sujjauttaa jäykkänä olevan jortsikan kosteaan naisen kehon onkaloon ja tehä vähä akropaattisia tempauksia ja sitte ihanan hellästi naistaa silimiin kattoen suihkuttaa lastit pikkuveijareita naisen uumeniin ja jäähä ovottamaan jäläkeläisiä? Joku ehkä halluu sitäki mutta suurimmalle osalle meistä Miehistä riittää nopea orkuntynkä ja kiisselien leiskautus minne ne ny sitte sattuukaan läsähtämmää vaikka kortonkiin.

Suikku ja käsihommatki kelepaa, noppeesti ku vaan tapahtuu ni sitten pääsee telekkarin ääleen vähä ottamaan suolasta. Kokkeilkaapa uteliaisuuttaa jos on sellanen ukko että kulukee vierahissa jyskyttelemässä ja lirputtelemassa että annatte suuhoitoa ja käsihoitoa koko ajan heti aamusta alakae. Irrotatte pikkuveijarit vaikka pari kolome kertaa ennen puoltapäivää. Piätte ne ukot kassit tyhyjänä. Kattokaapa että tekkeekö ukolla mieli illalla vieraisiin? Onko joku evoluutio joka sannoo että ny pittää mennä tekemään jäläkeläisiä lissää?

Ku on kassit tyhyjänä ni evoluution äänet on hilijaa. Eikä sillon tarvi niinku Marssin Minna sano akankaa pyöriä meikeissä ja pornovaatteissa ei sillä oo mitää väliä.

Orkut ja kassit tyhyjäksi riittävä usseesti päivässä ni ei tee mieli rakastua joka ohikulukijaan niinku Katri sannoo, eikä tee muutenkaan mieli muuta oikeestaa ku ottaa palanen jäläkiuunileipää, pistää juustova ja kinkkusiivu päälle ja sitten kellahtaa sängylle ja kääntää kylykee. Ny o päiväunien aika ku aamulla eukko hoiti hommat. Eikä tulis mieleenkää lähtee vieraisiin. Jaa-a, vaan kun parisuhteissa voi tulla aikoja, jolloin nainen ei voi mitenkään tyydyttää miestään.

Vaikkapa paikat on hajalla synnytyksestä, suussa hirveä herpes ja kädet täynnä itkeviä pienokaisia. Mitenkäs silloin suu pannaan? Ja sitten on niitäkin miehiä, joiden vaimo tyhjentää kassit aamulla, mutta jo lounastauolla herra on heilastelemassa toisen kanssa. Tai sitten mies on reissuhommissa. Hyvä siinä on yrittää Skypessä saada miestä pumpattua kuiviin. Jokainen muiden miehiä vonkaava sinkkunainen on nähnyt niitäkin miehiä, jotka ehkä katsovat, mutta eivät koske.

Ei, vaikka kuinka mieli tekee, koska on ns. Mikä sen miehen erottaa siitä, joka menee ja tekee, mitä mieleen tulee? No juuri se, ettei usko ihan jokaista ajatustaan. Eikä välttämättä edes anna homman mennä pisteeseen, jossa perääntyminen tuntuisi ylivoimaisen vaikealta ajatukselta.

Oha niitä reissumiehiä joo. Ja Oha niitä luonnoikkuja joo. On fakiirejaki kuulemma jotka ruikkii saamatta orkkua, jaksaa päiväkausia ja lumoavat käärmettäki vielä siinä välissä tai makkaavat piikkimatolla. O olemassa sinisiä pillereitäki joita moni mussuttaa nykyää. Ja ohan niitä vähä tehokkaampiaki pillereitä joita muualta maailmalta saa.

Yksi huulee niin jöpöttää taukoamatta nimesä mukkaa koko viikonlopun vaikka mitä tapahtuis. AInahan niitä poikkeuksia o tietysti. Olisin toivonut objektiivisempaa kulmaa. Mutta vastuu omasta tekemisestä ja valinnoista on aina yksilön tämän allekirjoitan. Inspiraatio kirjoitukseen tuli tosiaan toisen ihmisen blogimerkinnästä, jossa nimenomaan puhuttiin miesten pettämisestä, joten nyt painopiste oli enemmän miehissä. Edellä oleva ei mielestäni kerro pettämisen perimmäistä syytä vain yhden ilmentymän siitä.

Kysymys kuuluu, miksi ihminen ajatelee kuten edellä kerrotaan. Perimmäinen syy lienee biologian lisäksi ihmisten omassa arvottomuuden tunteessa. Ihminen haluaa esimerkiksi tuntea itsensä hyväksytyksi tai halutuksi, eikä luota siihen, että on sitä, jos ei onnistu saamaan osoituksia siitä. Sivusuhde saattaa tuoda ihmiselle monia kokemuksia tai vahvistuksia siitä, mitä hän haluaa kokea olevansa.

Mitä vähemmän hän uskoo olevansa, sitä enempi on tarvetta hankkia vahvistusta ulkopuolelta. No — aniharva toki tietoisesti tunnistaa ko. Olen joskus ajatellut samalla tavalla kuin sinä. Itse asiassa olen käyttänyt aikaa ja rahaa yrittääkseni korjata kuviteltua arvottomuuden tunnetta. Ai miten niin turhaan? Koska niinäkin aikoina, kun usein oletin kärsiväni esimerkiksi heikosta itsetunnosta, tai omanarvostuksen puutteesta, minulla oli paljon hetkiä, jolloin ajattelin, tunsin ja toimin tavalla, kuin itseään arvostava ihminen toimii.

Oma mielentilani, joka vaihtuu sumealla logiikallaan. Kirjoitan ja puhun asiasta lähes jokaisella videolla ja monissa blogiteksteissäni, joten en mene tässä sen syvemmälle siihen. Tajusin vasta nyt 21 tuntia kirjoituksen kirjoittamisen jälkeen että ehkä on jopa tilanteita, joissa ainakin nainen voi harrastaa seksiä toisen kanssa ilman erityistä kiihottumista esimerkiksi kostaakseen puolisolleen. Mieheltä sellainen ei taida ihan helposti onnistua, ellei pettämiseksi lasketa suuseksin antamista.

Mieleemme juolahtelee pitkin päivää kaikenlaisia ajatuksia. Toiset otamme vakavasti, toisia emme. Kumpi ajatus on tällöin oikea? Minun ymmmärryksestäni käsin on järjetöntä lähteä miettimään miksi ajattelen jostain asiasta tietyllä tavalla, koska kyseessä on vain yksi yksittäinen ajatus, joka pian vaihtuu toiseen. A — Aloita vaikuttavilla tutkijoiden väitteillä. Muista revittää asiayhteyttä reunoista sopiakseen väitteeseen tai teesiisi.

Lähteet ovat tärkeitä, ne antavat uskottavuuden ja toimivat pohjana B ja C -vaiheiden onnistumiseen. B — Bend Over Backwards todistaaksesi pointtisi jotakuinkin uskottavasti.

Muista vähättelevä äänensävy puhuttaessa vastakkaisesta teoriasta tai antiteesistä. C — Claim The Truth. Pari juttua hyppäsi silmille tästä vuodatuksesta, passiivisaggressiivisen sävyn lisäksi. Kuten Christopher Ryankin kirjassaan Sex At Dawn kertoo, seksuaalisuus on muodostunut nykyiselleen agraarikulttuurin ja uskontojen myötä. Se ei ole ollut monogaminen kuin kymmenkunta tuhatta vuotta, eikä sillä ole biologisia — eikä sillä ole, kuten Ryan kirjassaan toteaa, yhteiskunnallisia edellytyksiä olla monogaminen.

Siksi väite siitä, että ihminen pettää koska vietit ajavat hänet siihen ja ihminen, joka pidättäytyy pettämästä harjoittaa ihmisyyttään on vain pieneltä osalta totta. Pettämisjärkeilyn taustalla voi olla yhtä hyvin uskonnollisiin lähtökohtiin perustuvan yhteiskunnallisen paineen aiheuttama ristiveto, jossa ihminen tiedostaa, että koko tämä monogamiapelleily ei toimi, mutta yhteiskunnallinen halveksunta — suora tai epäsuora — estää häntä tulemaan kaapista ulos, viskaamaan elämäänsä roskakoriin ja aloittamaan monille edelleen moraalittomalta vaikuttavan elämän.

Pettämiseen liittyvän yhteiskunnallisen paineen johdosta monet tekevät sitä salassa, kuin homoseksuaalit luvulla, harjoittavat seksuaalisuuttaan joka pitää sisällään halun tuntea koko tunteiden kirjo, mutta jota ympäröivä yhteiskunta ei hyväksy samalla tavalla. Meitä on, kuten vanha latteus tietää kertoa, moneen junaan ja se, että osa matkustaa eri vaunussa — jos suot minulle oikeuden revitellä hieman kielikuvan kanssa — ei tarkoita että he ovat enemmän eläimellisiä ja tekopyhiä kuin joku muu, korkeamman moraalin vaunullinen saattaisi olla.

Polyamoria on homoseksuaalisuuttakin tuoreempi ilmiö josta on vasta viime vuosina alettu puhua toden teolla. Näin ei varmasti ole — omaa syytä on, että jää roikkumaan suhteeseen joka ei toimi niiltä osin kuin itse pitää merkityksellisenä ja selvää on että seksi, sen määrä, laatu, muoto ja vapaus ovat kaikki yhtä tärkeitä tekijöitä kuin lämmin kumppanuus, yhteiset suunnitelmat, asuntolaina, lapset ja muut asiat, jotka usein nähdään moraalisesti korkeampiarvoisina, pariskuntia yhdessä pitävinä voimina.

Kuten seksikolumnisti Dan Savage usein toteaa, vaihtoehtoja parisuhteen laadun parantamiseen on monia ja valtava määrä löytyy nimenomaan seksuaalisten preferenssien tutkimisesta ja laventamisesta. Fisher ehdottaa liikuntaa, Savage ehdottaa swingausta, kauko-ohjattavia dildoja työpaikalle, fetissien ja fantasioiden tutkimista, peräti prostituoidulla käyntiä, jotka tuovat valtavasti lisää läheisyyttä ja keskeinäistä luottamusta. Joskus peräti vanha kunnon pettäminen ei niinkään salasuhde vaan kunnon yhden illan pano, hys hys ei kerrota kellekään saattaa pelastaa koko parisuhteen.

Eläimellistä tai ei, seksuaalisuus on merkittävä osa inhimillisyyttä ja yllättävän monet parisuhteen ongelmat liittyvät juuri tähän; ratkaisuja kannattaa lähteä tutkimaan rohkeasti laventamalla parisuhteen käsitettä. Puhut myös naisten biokemiallisista reaktoista rakasteluun ja rakastumiseen, olisi kiinnostava tietää mihin lähteeseen väite perustuu?

Kirjoituksesi lopussa laskeudut melko alhaisenkitkerään sävyyn niitä kohtaan, joille seksi ja seksuaalisuus ja siihen liittyvä tunnekirjo ovat merkittäviä tekijöitä ja pidät puheen siitä, kuinka pettäjä astuu vain uusista ongelmista syvemmälle ja syvemmälle, aivan kuin alkoholisti, eikä koskaan tule löytämään vapautta loputtoman parinvaihtonsa vuoksi.

Seksiaddiktio on oma juttunsa ja siihen on hoitokeinoja, mutta puhuttaessa esimerkiksi poly- tai polyhtavasta ihmisestä jolle parisuhde siinä muodossa kun se on tarjoiltu viimeiset jokunen tuhat vuotta kiitos jonkun vatipäiden jotka väittävät saaneensa jumalilta ohjeita ei toimi, pettäminen voi olla ainoa tapa harjoittaa seksuaalisuuttaan nykyisen moraali-ilmapiirin rajoissa, valitettavasti suljettujen ovien ja hyssyteltyjen puheluiden takana. Pettäjä on helppo uhri kaikenkarvaiselle moralisoinnille ja viisastelulle.

Osin se pitää paikkansa, joskus ihmiset ovat itsekeskeisiä, joskus eläimellisiä, mutta aivan yhtä hyvin takana voi olla muutakin. Kyllä, tunnustan että toimin juuri näin! Passiivis-agressiivinen sävy selittynee sillä, että idea kirjoitukseen syntyi lievässä vitutuksessa. En tiedä luinko nyt kirjoitustasi oikein, mutta en näe mitään kohtaa, missä olisimme olennaisesti eri mieltä. Tarkoituksenani ei ollut väittää, että yksiavioisuus on ainoa tai edes kaikille sopivin tie.

.

HOMOSEKSUAALISEEN SEKSINET LIVEJASMIM

Olisiko syynä miehen pitkälle edennyt homoseksuaalisuus? Käykö mies outoina aikoina ulkona ja tulee katsetta vältellen sisään ja ryntää suoraan suihkuun tai wc: Käyttääkö anaalidildoa sängyssä kun luulee sinun nukkuvan? Puhuuko naismaisesti puhelimeen oudoilla koodisanoilla? Kannattaa ottaa yhteys miehen esimieheen joka voi ohjata miehesi työterveyshoitoon jossa mahdollinen homoseksuaalisuus voidaan todeta ja määrätä terapiaa ja Viiagraa seksihalujen oalauttamiseksi.

Aikani mietin samoja asioita kunnes vedin omat johtopäätökseni ja toimin tilanteen vaatimalla tavalla. Ihan tyytyväinen olen nykyään. Toista et voi pakottaa innostumaan itsestäsi ja jos luontaista halua ei ole, niin kukas sitä nyt mitään konsensuspesää edes haluaisi. Onko tämä sivu tarkoitettu vain naisille? Eksyin tänne koska googlailin vesiripuliin hoitokonsteja, noh ei sillä niin väliä..

Löysin ongelmasi siis hieman oudon kautta. Seksi on iso osa normaalin suhteen kunnossa pitämistä, varsinkin alle 50 ikävuoden alapuolella miksipä ei yläpuolellakin. Onhan asia niin, että jos todella alle Keskustelu avoimesti ja siten ettei sysää suhteen ongelmia toisen syyksi on myös iso osa sitä, että suhde on hyvässä ja elinvoimaisessa vedossa.

Jos kumppanisi todellakin vain flirttailee muille, sysää ongelmat vain sinun ongelmiksi, on välinpitämätön eikä kiinnostu fyysisistä mukavuuksista kanssasi ovat asiat huonosti. Vaikea näin mennä mitään sen enempää kommentoimaan toisten suhteen tilanteesta ilman että henk.

Huvittavaa oli kuitenkin huomata, että tunnistin tekstistä meidän parisuhteen Ainoastaan ero löytyy siitä, että minä olen tällä hetkellä se osapuoli meidän suhteessa joka ei halua seksiä. Kolmannen lapsen syntymästä on nyt 4 kk ja halut eivät ole palanneet. Tosin toivon, että tämä helpottaa kun saan univelkoja pois sillä minulla on jo hieman ikävä tuota yhteistä aikaa ja hellyyttä. Ei ole kuitenkaan reilua mieheltäsi "ajaa" pettämään kun ei itse ole valmis seksiin.

Tervetuloa kerhoon, munkin mies on homo. Toi sun tekstisi kuvailee niin karmivalla tavalla meidän elämää. Ollan jopa saman ikäisiä!

Ainoa poikkeama on vaan se, että meillä on vain kaksi lasta, jos ei nyt miestä lasketa mukaan. Ja baarissa hän ei käy, juo vaan kotona. Seuraavaksi miehesi alkaa syyttää sua pettämisestä. Niin munkin mies teki. Hän ehdotti meidän sänkyyn kolmatta osapuolta, koska halusi mun saavan mulkkua, kunhan en tee sitä hänen selkänsä takana.

Minä en halunnut muita miehiä, ja siitäkös hän suuttui. Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa; joko hän on pettänyt, homo tai hullu. Nyt mun pitäisi jotenkin vaan päästää irti hänestä. Järkitasolla olen jo päästänytkin, mutta tunnetasolla vaikeaa Laav hööts , Nazareth , Eipä ihme ettei mokoma halua erota Sähän hoitelet sen asiat ja se häneksi ei tuollaista toinna sanoa on hyvä homma, miehen kannalta.

Jos mies olisi puhtaasti aseseksuaali niin ei flirttailisi muille. Loukkaavaa varsinkin silloin jos ei huomioi lainkaan enää omaa puolisoaan. Valitettavasti tuo tilanne tuskin tulee muuttumaan. Usein nämä asiat menee toisinpäin eli nainen kuorii kermat suhteesta mutta ei anna mitään takaisin, henkisellä tai fyysisellä puolella. Onhan se kivaa kun toinen hoitaa talousasiat ja antaa huiskennella vapaasti omia juttuja. Aikoinaan exäni teki selväksi ettei halua mitään läheisyyttä, seksistä puhumattakaan.

Oli kuulemma esittänyt "ethän sä muuten olisi yhteenmuuttanut". Uskollisuutta vaati silti vaikka kovasti flirttasi kaikille muille ym. Koska tarvitsi kuitenkin sellaista mutta ei minulta. Se ei alkuun sopinut toiselle mutta häädöllä lähti turhake lopulta vuotiaana on parhaassa iässään.

Kannattaa miettiä saatko suhteelta edes jotain muuta, jos et läheisyyttä. Teettekö edes mitään yhdessä kaksin? Entäs lasten kanssa yhdessä perheenä? Jos ette edes mitään ns.

Ja lopeta miehen paapominen. Saman neuvoisin miehelle, jolla sama tilanne naisen kanssa. Joo huomasin heti virheeni, kiitos kännykkä.. Noi flirtit oli seurausta miehen "kaapin paikan näyttämisestä" mulle, siitä kun en hyväksy hänen sinkkuelämäänsä parisuhteessa. Hän elää mielestään perhe-elämää mallikkaasti, mutta mielestäni siinä vaiheessa kun sovittu perheviikonloppu tai menot jäävät menemättä krapulan vuoksi tai jos mulle annetut lupaukset eivät ole tehty pidettäviksi, koska hän lupasi ne vain että olisin hiljaa, esime että tulee ryyppyreissultaan kotiin ajoissanseuraavana päivänä auttamaan kipeiden lasten kanssa, se ei mielestäni kuulunvastuullisen perheen isän malliin.

Mies ei mieleatäni sovi aseksuaalin muottiin, sillä alkuu pari ensimmäistä vuotta meillä oli hyvä ja antoisa seksielämä. Sitten astui kuvioon minun raskauteni, miehen pakko aikuistua, alkoholin käytön lisääntyminen ja viimein myös masennus. Masennuksesta on kärsinyt jo lähes 5vuotta, ja meihin,koko perheeseen, se on vaikuttanut yhä enevemissä määrin vuosien aikana. Nyt astui kuvioon yhä selvempi välinpitämättömyys minua kohtaan, piittaamattomuus ja tunnekylmyys. En ymmärrä mitä tapahtui.

Miksi ihmeessä olet tuollaisen miehen kanssa? Hän on selvästi pelkkä kiviriippa. Mies on on lapsellinen ja huonokäytöksinen juoppo. Ei tuollaista miehen mallia kannata antaa lapsille. Siitä huolimatta tutkimusten kokonaiskuvaksi jäi tehokas, tunnerekisteriltään niukka ja hierarkkinen kulttuuri.

Elämä Suomessa on turvallista, suoraviivaista ja ennalta arvattavaa, muttei aina helppoa sellaiselle, joka pulppuilee, poukkoilee ja innostuu herkästi. Yhtä vaikeaa se on harkitsevalle haahuilijalle, jota tuupitaan, tönitään ja pidetään tomppelina. Sääntöjä ja tehokkuutta kunnioittava kulttuuri on toimiva perusta hyvinvointivaltiolle. Siksi voi olla vaikea tunnustaa, että siitä voi olla joskus myös haittaa. Helposti liu'utaan ajattelumalliin, jonka mukaan jokaisen pitäisi pärjätä samoilla eväillä kuin muutkin.

Yksilöä itseään on sen sijaan vaikea nähdä niin hänen lahjakkuuttaan kuin niitä surullisenkuuluisia rajoitteitakin. Moderni yksilöllisyys aiheuttaakin kaiken aikaa yhteentörmäyksiä yhtenäiskulttuurin kanssa.

Paradoksaalisesti yksilöllisyyttä samanaikaisesti sekä vaaditaan että vähätellään. Jatkuva naureskelun aihe ovat esimerkiksi erikoisruokavaliot, joiden vuoksi ei voi tarjota edes suomalaisjuhlien ykkössuosikkia, voileipäkakkua, jollei se ole laktoositon, munaton ja gluteeniton.

Ivataan ja kiivaillaan myös siksi, että koululaisia ja varusmiehiä pitäisi alkaa kohdella yksilöllisemmin aivan kuten TE-toimiston asiakkaita ja terveyskeskusten potilaitakin.

Yhä useammin haluttaisiin joustaa myös säännöistä, sillä yhteiskunnan mikromanagerointi ärsyttää ja moni ajattelee kuten kuopukseni että vänrikki Koskelan suhteellisuudentaju on toisinaan valovuosien päässä. Tästä syntyvät somekohut, ettei voi kantaa omaa oluttaan pöytään kahden katulaatan poikki. Vallitsee porttiteoria, jonka mukaan koko yhteiskuntajärjestelmä rapautuu, jos joskus joustetaan.

Sillä millainen hyvinvointivaltio on pelkkiä kylmiä rakenteita ja ehdottomia rajoituksia? Jossa noudatetaan sääntöjä silloinkin, kun ne tekevät kohteelleen selvästi hallaa ja vain pahentavat tämän tilannetta?

Pyöritäänkö silloin aina väistämättä ympyrää? Tänään hän puhuu kuluttamisen turhuudesta. Kävimme serkkupoikien kanssa saunassa, vaikka emme olleet likaisia.

Nyt keikumme pyyhe päällä pirtissäni ja juomme kaljaa. Emme tunne suurta tarvetta juopotteluun, mutta juomme, koska miehenä olemisen rituaalit elävät meissä voimakkaina. Jukka istuu vastapäätä ja näyttää kreikkalaiselta jumalalta. Minä näytän siltä, että olisin nälissäni.

Serkkupoikiin kuuluu myös Heikki, joka ei näytä juuri nyt miltään, koska meni pimeään kamariin nukuttamaan poikiaan. Jukka on siitä harvinainen suomalainen köysitaiteilija, että hän ei roiku kaulastaan. Minusta se on hauskasti sanottu. Keksin sen pikku känässä. Hakkaamme aikamme korttipeliä nimeltä kolmen tuppi ja juomme kaljaa.

Heikki menee ajoissa nukkumaan, koska aikoo ajaa puoli Suomea halki heti aamusta. Me Jukan kanssa jäämme pöytään. Avaamme rommipullon ja kaadamme kopsut. Nyt jo siksi, että se on mukavaa. Kännääminen yhteiskunnallisena ilmiönä on perkeleestä. Yksityisenä tapahtumana harvakseltaan se voi olla terapeuttinen matka pois itsestä. Huumattuna sitä näkee maailman toisesta kulmasta, ja se sohjoinen aivomössö, jota arjeksi kai voisi kutsua, kristallisoituu hetkittäin teräviksi kuviksi.

Sitä tuntee tyytyväisyyttä jo pelkästään siitä, että on. Elämässä vaikeinta on sen oppiminen. Tenuissa tulee ajateltua toisin. Ei niin raskaasti, eikä työläästi pohjamutien kautta. Joskus harvoin saa oivalluksia, jotka kuvittelee keksineensä ihan itse.

Niin kuin sellaisen, että elämässä vaikeinta on sen oppiminen. Viime vuodet olen tehnyt oppimisen eteen kovasti työtä. Mielestäni olen kasin oppilas. Yksi suurimmista oivalluksistani on se, että kannattaa lopettaa ryntäileminen. Pitää luopua, julmasti viskellä asioita yli laidan, tippa silmässä nakella joutavia loitommalle niin kauan, että jäljelle jää olennainen. Se pätee töihin, se pätee koko elämään. Jobbsin Steve, ihminen ja mulkero, totesi jotenkin niin, että meillä on työ, perhe, harrastukset ja ystävät.

Miehuuteni alkuvuosina aikomukseni oli kerätä omaisuutta. Oli tarkoitus täyttää joentörmätontti loihakoilla rakennuksilla kunnollisen tornionlaaksolaisen isännän tavoin.

Nyt näyttää, että jää toinen latokin tekemättä. Muutama vuosi sitten tuntui, ettemme voisi elää yhdellä autolla. Nyt Mitsu seisoo pihalla yksin. On nimittäin tullut mieleen, ettei omistamisessa ole kovin paljon järkeä. Maksa ja huolla sitten niitä autoja ja vehkeitä ja taloa niin, ettet mitään muuta jouda tekemään. Viisaampaa on luopua, kohtuullistaa. Elämme kreivin elämää rengin palkalla ja ajalla. Olen vakuuttunut, että suurin syy keskiluokan stressiin, avioeroihin ja burn outeihin ei suinkaan ole koventunut työelämämme vaan se, että koetamme liian sinnikkäästi elää itseämme isompaa elämää.

Pitää hankkia iso velkatalo ja yhtä aikaa matkustaa, harrastaa, näyttää, että hyvin menee ja hetkessä tässä elellään, vaikka tulevan kuun lyhennykset painavat jo ohimoa ja muutenkin menee melko tavallisesti.

Työpaikat ovat tuulisia nykyään. Kolmen sadan tonnin velkavankeudessa työpaikan menettäminen on kammottava ajatus. Se tekee ihmisistä nöyriä, semmoisia vettyneitä lapasia. Koetamme niin kovasti olla vauraita, että sen tavoittelu on tehnyt meistä orjia. Voimme lajina pelastua itseltämme vain, jos alamme luopua asioista. Lisäksi olen sillä tavalla surullinen mies, että minua korventaa ylikuluttamisen taakka. Meidän tapamme elää perustuu siihen, että varastamme lapsiltamme.

Luopuminen on vastaus siihenkin. Siinä ei nimittäin auta suotuisa suhdannekaan kun ekosysteemit pettävät. Pitäkää vain kahelina, ei se mitään, mutta minulla on todisteet. Lisäksi saatan olla hieman päissäni. Viimeksi kun Jukan kanssa ryypiskelimme, olimme nuoria.

Nyt minua nuorempi Jukkakin on alkanut muuttua sedäksi. Aiemmin olisimme ottaneet taksin ja ajaneet takki auki kylille. Nyt lähdemme nukkumaan, sillä ymmärrämme, ettei kaikkea voi saada ja luopuminen on viisautta. Kun luopuu huikaisevasta aamun kajoa syleilevästä kännistä, saa terveen aamun.

Pekka Juntti on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä palkittu toimittaja ja kolmen lapsen isä. Vapaa-aikanaan hän hortoilee pohjoisen talousmetsissä kädessään hinkki tai haulikko. Lääkäri kielsi mummia lähtemästä vaariin kyytiin, mutta lääkäri ei kieltänyt vaaria ajamasta autoa. Siinä se vaari taas seisoi. Eteisessä takki päällä ja hattu päässä. Lähdössä jälleen muutaman sadan kilometrin päähän lapsuudenkotiinsa, jota ei ole enää olemassakaan.

Ei ole ollut kymmeniin vuosiin. Mutta viime syksystä lähtien vaari on siellä usein ollut. Ja liian usein hän on ollut sinne lähdössä. Siihen asti aina hyvin asiallinen ja viilipyttymäinen vaari alkoi yhtäkkiä itkeskellä ja kiistellä vaimonsa kanssa mitättömistäkin asioista. Samoihin aikoihin vaarin suuntavaisto katosi. Hän on asunut noin 50 vuotta samassa talossa, mutta yhtäkkiä vaari ei enää tiennytkään, pitikö pihalta kääntyä vasemmalle vai oikealle, kun hän käveli ruokakauppaan.

Useita kuukausia sitten mummi ja lapset tajusivat sen, mitä vaari ei itse suostu ymmärtämään. Perhe mietti kuumeisesti ennen kesää, miten käy, kun on aika lähteä mökille, jossa vaari on viettänyt joka ikisen kesän viime 60 vuoden ajan.

Miten vaari hyväksyisi sen, että tällä kertaa hän ei itse pääsisi ajamaan autollaan mökille. Tytär ilmoitti isälleen, että tämä ei istukaan ratin taakse, vaan viereiselle penkille. Samalla tyylillä on mökillä käyty joitakin kertoja tänä kesänä. Ja siinä se vaari taas seisoi keskellä yötä ulko-oven edessä.

Hätääntynyt mummi yritti suostutella vaaria jäämään kotiin, mutta vaaria mummin hössötys vain ärsytti. Mummi kiristi ruuvia ja sanoi, että hän soittaa lapsille, jos vaari lähtee rattiin. Se ei vaaria hetkauttanut. Viimein mummilta loppuivat keinot, ja hän teki niin kuin lapset olivat etukäteen neuvoneet. Surullisena ja kunnon kansalaisena hän laittoi takin naulaan ja palasi sänkyynsä.

Joitakin viikkoja sitten vaari kompastui maton reunaan ja joutui taas sairaalaan. Lääkäri ilmoitti mummille, että vaarilla on muistisairaus. Sukulaisten huoli kasvoi entisestään vaarin ajamisesta. Tytär soitti sairaalaan ja pyysi, voisiko lääkäri kirjoittaa ajokiellon. Vaari kun varmaan uskoisi lääkäriä samaan tapaan kuin poliisia.

Kun mummi meni hakemaan sairaalasta vaaria ja ajokieltoa, kukaan ei puhunut ajokiellosta halaistua sanaakaan. Eivät hoitajat eikä lääkäri. Mutta kyllä sitä vaarin ajamista oli mietitty. Samalla kun lääkäri antoi mummille neuvoja vaarin hoitamisesta, lääkäri otti puheeksi myös autolla ajamisen. Kaikkihan sen tiesivät, ettei vaarin kyytiin pidä lähteä.

Mutta miksi lääkäri antaa vaarin ajella, jos hän ei itsekään uskaltaisi tämän kyytiin mennä. Samana päivänä, kun kuulin vaarin tarinan, ystäväni kertoi minulle järkyttävän asian. Hänen tyttärensä oli ollut kävelemässä suojatiellä, kun iäkäs mies oli ajanut tyttären päälle. Tytär loukkaantui hyvin vakavasti.

Hän oli kuullut kaasutuksen äänen juuri ennen kuin auto iskeytyi häneen. Tytär päätteli, että kuljettaja oli lisännyt vauhtia ennen suojatietä. Mies oli kertonut heti onnettomuuden jälkeen, ettei hän nähnyt suojatiellä kävelevää tyttöä. Myöhemmin poliisikuulustelussa mies muutti tarinaansa. Hän kertoi nähneensä tytön ja jarruttaneensa.

Toinen ystäväni kertoi vähän aikaa sitten iäkkäästä isästään, joka oli ajellut moottoritietä vastaantulevien kaistalla. Kolmas ystäväni kertoi viime viikolla vuotiaasta yläkerran miehestä, joka meinasi ajaa ystäväni päälle heidän kerrostalonsa pihalla. Ystävä ennätti juuri ja juuri hypätä pois alta.

Iäkkäiden kuljettajien määrä on lisääntynyt vime vuosina. Kymmenen vuotta sitten Suomen teillä ajeli lähes 50 kuskia, jotka olivat iältään vuotiaita tai sitä vanhempia. Viime vuonna kasikymppisiä ja heitä vanhempia kuljettajia oli jo yli 90 Se on selvää, että korkea ikä ei ole sama asia kuin huono kuski. Mutta luonnonlaki on, että näkö ja kuulo heikkenevät sekä reaktioaika hidastuu, kun ihminen vanhenee.

Vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilasto kertoo, että yli vuotiaiden aiheuttamien liikennevahinkojen määrä on kasvanut viime vuosina. Jos lääkäri katsoo, että potilaan niin sanotut ajoterveysvaatimukset eivät toteudu, lääkärin tulee määrätä tilapäinen tai pysyvä ajokielto. Silloin kun lääkärin eteen istahtaa vaikka pikkuvarvastaan valittava vaari tai mummi, lääkärin olisi aina uhrattava hetki myös potilaan ajokyvyn pohtimiseen.

Jos tilanne vaikuttaa epäselvältä, lääkäri voi hypätä vaikka potilaan kyytiin pienelle kiertoajelulle terveyskeskuksen tai lääkäriaseman ympäri. Jos pelkääjän penkillä alkaa pelottaa, lääkärin olisi tiedettävä, mitä tehdä. Jos epäilys ajokyvystä syntyy ilman kiertoajeluakin, lääkärin on syytä puuttua tilanteeseen. Vaarin perhe pohtii edelleen, miksi lääkäri ei puuttunut vaarin ajamiseen.

Vaimo ja lapset miettivät kauhulla, mitä voi tapahtua, jos vaari karkaa kotoa, nappaa auton autotallista ja päättää lähteä mökille tai lapsuudenkotiin. Mikä viiraa lääkäriä, kun hän antaa antaa höperön vaarin ajella, vaikka itse ei uskaltaisi vaarin kyytiin lähteä?

Ulkopolitiikka ei tunnu puolueille kelpaavan, ja keskustelut käydään pääosin suljettujen ovien takana, kirjoittaa Rysky Riiheläinen. Kekkosen aikana suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päällekatsojana toimi keskustapuolue. Koiviston kaudella demarit aloittivat nousunsa ja ottivatkin pikkuhiljaa valtiolaivan ruorista tiukan otteen. Heidän jälkeensä ykköspaikalle nousivat lyhyeksi ajaksi kokoomuslaiset. Nyt heidänkin otteensa on heikentynyt. Itse asiassa tämän hetken Suomessa puolueilla ja sitä myötä ennen kaikkea vaaleissa kannettavalla poliittisella vastuulla, tuntuu olevan yllättävän kevyt kytkentä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon.

Ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Kansanliikkeen ehdokkaana valittu presidentti on toisella ja viimeisellä kaudellaan. Eikä Niinistön pesäero kokoomukseen näissä asioissa ole pelkästään muodollinen. Kokoomusväki taputti kädet hellinä puoluekokouksessaan, kun puolueen puheenjohtaja vakaasti ilmoitti puolueen edelleen kannattavan Suomen Nato-jäsenyyttä.

Presidentiltä tuli nopeasti kuittaus, jossa hän kertoi, ettei todellakaan kannata Nato-jäsenyyttä. Presidentti on esittänyt myös muille puolueille mikä on sopivaa ja mikä ei. Puoluejohtajien tapaamiset Mäntyniemessä ovat tuntuneet toistuvasti sisältävän presidentin esittämiä näkemyksiä, mistä kaikesta puolueiden olisi turvallisuuspoliittisessa keskustelussa syytä pidättäytyä.

Niinistön suosio ja arvostus ovat pysyneet kuitenkin korkealla tasolla, myös opposition keskuudessa. Pääministeri Juha Sipilän ulko- ja turvallisuuspoliittinen oikea käsi on toistatuhatta päivää ministerinäkin toiminut valtioneuvoston valtiosihteeri Paula Lehtomäki. Hän hoitaa jo virkansakin puolesta merkittävältä osaltaan pääministerin ulko- ja turvallisuuspoliittisia vastuita.

Lehtomäki muun muassa veti Itämeri-strategian työstämistä, on Turvallisuuskomitean varapuheenjohtaja ja puheenjohtaa Arktista neuvottelukuntaa. Lehtomäki on entinen Suomi-Venäjä -seuran puheenjohtaja, osaa venäjää ja hänet on palkittu korkeimmalla ulkomaan kansalaiselle myönnettävällä venäläisellä kunniamerkillä, Ystävyyden kunniamerkillä. Edellisen vaalikauden aikana hän arvosteli kovasanaisesti hallituksen Venäjä-politiikkaa Krimin valtauksen jälkeen.

Lehtomäki myös matkustaa edustamassa Suomea maailmalla, vaikka valtiosihteerin matkoihin ei juuri huomiota kiinnitetäkään. Muun muassa kun suurin osa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta johdosta oli YK: Lehtomäki on syksyllä siirtymässä Pohjoismaiden neuvoston pääsihteeriksi eikä näin ollen ole palaamassa kantamaan vaaleissa poliittista vastuuta.

Sipilän hallitusta muodostettaessa, perussuomalaisten silloisen puheenjohtajan Timo Soinin tarttuminen tarjottuun ulkoministerin paikkaan oli pienoinen yllätys. Edellisen vaalikauden ulkoasiainvaliokuntaa johtanut Soini on muutamaa tyylirikkoa lukuun ottamatta ollut erinomainen ulkoministeri.

Turvallisuuspolitiikassa puolustuspolitiikka on noussut keskeiseen asemaan, ja puolustusministerin salkku on muuttunut sitä myötä hyvin raskaaksi. Sitä pitelee tiukalla otteella entinen perussuomalaisten varapuheenjohtaja Jussi Niinistö. Niinistöä ja Soinia yhdistää heidän lähtönsä perussuomalaisista ja uuden puolueen perustaminen. Sinisten heikko suosio gallupeissa ei lupaa heille kummoista poliittista tulevaisuutta. Heillä ei näillä luvuilla ole käytännössä poliittisesti juurikaan mitään menetettävä.

Korkea-arvoisin ulkopoliittinen toimija, jolla on toimiva kytkentä poliittiseen vastuuseen, on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen kesk. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja on niin ikään hyvin kokenut Ilkka Kanerva kok. Sekä Vanhanen että Kanerva hoitavat tehtäviään kokemuksella ja taidolla, mutta hyvin matalalla profiililla. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on perinteisesti Suomessa pyritty hoitamaan konsensusperiaatteella.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen ja puolustuspoliittisen selontekojen taustalla oli parlamentaarinen ryhmä, joka käytännössä varmisti lähes rikkumattoman tuen eduskunnassa selontekoihin kirjatuille linjoille. Keskustelu näistä linjoista on näin käyty pitkälti suljettujen ovien takana valmisteluvaiheessa ja ulos tuodaan yhdessä sovittu paperi.

Kansalle tämä on kelvannut, sillä kolme neljäsosaa suomalaisista pitää maan ulkopolitiikkaa hyvin hoidettuna. Myös presidentin alkuvuoden vaaleissa saama äänimäärä kertoo samasta asiasta.

Konsensuksella ja asioiden irrottamisella päivänpolitiikasta on ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaltaisessa keskeisessä asiassa ansionsa. Sen ei soisi kuitenkaan vievän asioita pois julkisen keskustelun ja poliittisen vastuun ulottuvilta. Toki Suomessa on ollut tapana ihannoida kansanvallan prosesseista viisveisanneita ulkopoliittisia päättäjiä Paasikivestä Kekkoseen ja Rytiin.

Saa sitten nähdä haluavatko poliitikot tai kansa puhua kuinka paljon ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Epäilen, että kovin vähän. Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan, kysyttiin ennen. Seuraavaksi ihminen lokeroitiin sen mukaan, mitä hän tekee työkseen. Miten identiteetit määrittyvät tulevaisuudessa, kun ammatteja katoaa ja työtehtävät vaihtuvat tiheään, kysyy Reetta Räty kolumnissaan. Miten esittelet itsesi, jos sääntö kuuluu näin: Järjestimme hiljattain kavereideni kanssa illallisen, johon kutsuimme toisilleen vieraita ihmisiä erilaisista elämänpiireistä. Illallisen aluksi on luontevaa, että samassa pöydässä istuvat esittäytyvät.

Emme halunneet, että ihmiset ovat toisilleen johtajia, sosiaalityöntekijöitä, työttömiä, opiskelijoita, projektipäälliköitä, filosofeja tai tanssijoita, joten pyysimme, että esittelykierroksella puhuttaisiin jostain muusta kuin ammatista tai asemasta. Helppoja tapoja kertoa itsestään: Mutta mitä tällaiset tiedot kertovat siitä, kuka olet? Pöytäseurueet kertoivat toisilleen esimerkiksi tällaisista asioista: Mikä sinulle on tärkeää? Mikä herättää sinussa toivoa? Mitä ajattelit, kun sait kutsun tähän tilaisuuteen, jonka ideasta et tiennyt mitään?

Jos tällaiseen keskusteluun uskaltaa heittäytyä, pääsee nopeasti lähelle toista ihmistä. Tämä tosin edellyttää rehellisyyttä. Älkääkä vain kuvitelko, etteivätkö suomalaiset osaisi heittäytyä. Ihan varmasti osaavat, kunhan vain lopetetaan sen leikkiminen, että kaikki syvällinen on kiusallista, ja kaikki tärkeilevä tärkeää.

Olen viime aikoina nähnyt monessa yhteydessä, että kun vuotiasta suomalaista katsoo silmiin ja kysyy, mikä sinulle on tärkeää, kannattaa kuunnella tarkasti ja varustautua siihen, että lopuksi aina vähän itkettää.

Omassa illalliskokeilussa emme kieltäneet ihmisiä puhumasta töistään. Monen ammatti tuli esille keskusteluissa. Kokeilua voisi tietenkin viedä pitemmälle.

Voisi puhua illan ajan eettisistä kysymyksistä, suruista, peloista, häpeästä tai sote-uudistuksesta, ja pyrkiä arvaamaan vasta keskustelujen jälkeen, millaisten asioiden parissa muut tekevät työtä, missä asuvat, onko lapsia, tai rahaa… Tai sitten voisi lähteä kotiin, ja ajatella tavanneensa mielenkiintoisia ihmisiä, joilla on mielenkiintoisia ajatuksia, mitäpä väliä sillä, keitä he ovat LinkedIn-maailmassa, jossa ihminen on sitä, mitä projekteja on tehnyt ja minkä yrityksen perustanut. Kysehän on oikeastaan ajatusleikistä.

Siitä, miten asemoimme itsemme ja muut. Kenen sanoja pidämme relevantteina, kenen kanssa haluamme olla samanmielisiä, missä ennakkoluulomme näkyvät, mitä oletamme sillä perusteella, mihin yhteiskunnallisiin asemiin toiset ovat päätyneet tai olleet päätymättä. Minun on vaikea esitellä itseäni puhumatta työstäni. Identiteettini rakentuu hyvin pitkälle työn varaan. Roolini suhteessa yhteiskuntaan ja oikeastaan kaikkeen, mitä ympärilläni tapahtuu, määrittyy sen kautta, että olen toimittaja.

Opintoni valtiotieteellisessä tiedekunnassa eivät valmistaneet mihinkään tiettyyn työhön, niinpä opiskelukavereissa on paljon niitä, joiden ammatti-identiteetti ei ole sidottu ammattiin.

Tällaisessa seurassa on suht helppoa sopeutua tilanteeseen, jossa moni keksii työnsä itse ja liikkuu enemmän osaamisen kuin ammattinimikkeen mukaan.

Teen itsekin myös muita kuin toimittajan töitä, eikä se ole dramaattista. Kuten työelämätutkijat meitä opettavat, ammatti-identiteettien liudentuminen yleistyy: Myös ammatti-identiteetti täytyy rakentaa moneen kertaan tai pikemminkin näin: Kun ei ole kotiseutuidentiteettiä, ei luokkaidentiteettiä, eikä syvää suhdetta sukuun tai sen maihin, mitä sitten on?

Työyhteisö on monen kohdalla täyttänyt tarpeen, joka sukuyhteyden katkeamisesta on syntynyt. Ennen ihmisestä kertoi eniten se, kenen tyttöjä tai poikia hän sattui olemaan. Nyt olemme sitä, mitä ystävämme tai kollegamme ovat. Tämä on myös yksi hyvinvointivaltion tavoitteista: Mutta onko viisasta määritellä itsensä tai muut vain työn kautta?

Miten onnistuisi sitoutumaan työnantajaan vain saman verran kuin se sitoutuu sinuun? Ihmisissä näkee uusia asioita, kun ei kysy, mitä teet, vaan: Tuntemattomille puhuessa saattaa huomaamatta laajentaa omaakin lokeroaan. Mikä minulle on tärkeää, tai tärkeintä? Onnistunko antamaan sille tarpeeksi aikaa?

Autoista on tulossa seuraavien vuosikymmenten aikana samanlainen kulkuväline kuin hevoset ovat nykyään. Se mitä auton häviäminen tarkalleen ottaen tarkoittaa, on vaikea ennakoida. Vertaus hevoseen on toki hieman ontuva. Todellisuudessa olemme samanlaisessa tilanteessa kuin New Yorkissa oltiin luvulla. Kaupunki oli keskittynyt Manhattan-niemen kärkeen, niillä paikkeilla, jossa on nyt Wall Streetiksi kutsuttu alue, jolla pankit ennen sijaitsivat.

Oli kova tarve laajentaa kaupunkia, mutta viranomaiset jarruttivat kehitystä. Syynä oli huoli hevosenlannasta. Jos niemen väkiluvun nimittäin annettaisiin kasvaa vielä huomattavasti, hukkuisi se hevosen kiinteisiin päästöihin. Samaan aikaan jossain marginaalissa oli meneillään teknologinen vallankumous. Polttomoottori oli liitetty vaunuihin, eli auto oli keksitty.

Autoja kutsuttiinkin pitkään hevosettomiksi vaunuiksi, jotka levisivät myöhemmin marginaalista lähes kaikkien käyttöön. Olemme nyt tässä samassa tilanteessa. Autojen määrä, niiden viemä tila ja niiden päästöt eivät enää mahdu maailmaan.

Samaan aikaan jälleen marginaalissa kehitellään uusia keksintöjä. Puhutaan sähköautoista, itseään ajavista autoista, liikkumisesta palveluna, puhutaan auton jakamispalveluista ja puhutaanpa edelleen jopa lentävistä autoista. Auton ehdoton valtti on sen joustavuus. Samalla välineellä voi kulkea yksi ihminen tai viisi ihmistä.

Tästä joustavuudesta syntyy hirveä määrä hukkakapasiteettia. Tuhannen kilon teräsmassa kuljettaakin keskimäärin 1. Autot muuttuvat kovaa vauhtia sähkökäyttöisiksi. Mikäli mineraalit riittävät akkuihin, on ihan turvallista odottaa autokannan olevan pääosin sähköinen seuraavassa kahden-kolmen kymmenen vuoden kuluessa. Lisäksi autoihin tulee prosessointitehoa, antureita ja robotiikkaa.

Ne voivat toimia ilman ihmisen jatkuvaa ohjausta. Jo nyt autot ajavat rajattuja reittejä ja parkkeeraavat paremmin kuin ihmiset. Kohta ihmisten ei anneta ajaa autoja liikojen riskien takia. Ihminen on aina heikoin lenkki. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että edessämme on uudenlainen väline, joka voi tuottaa saman joustavan kyydin huomattavasti tehokkaammin. Voit esimerkiksi lähteä kauppaan yhtä ihmistä kuljettamaan suunnitellulla "autolla", joka voi pääväylällä liittyä osaksi isompaa "joukkoliikennevälinettä" ja palatessasi ostoksilta saat sopivan kyydin käyttöösi.

Auto on jo nyt epäkäytännöllinen. Autosta on pidettävä huolta, pestä, katsastaa, ostaa, parkkeerata ja vakuuttaa. Tämän lisäksi tulevaisuuden liikenneväline tulee tarjoamaan parempaa palvelua. Ensinnäkin se vapauttaa ajamiseen käytetyn ajan esimerkiksi lasten kanssa leikkimiseen, työn tekoon tai rakasteluun. Tutkimusten mukaan suurin osa meistä kärsii ajamisesta, erityisen onnettomia olemme työmatkoilla. Ajamiseen menevään ajan kustannus on kansantaloudellisesti mittava. Lisäksi autot ovat kalliita.

Niistä maksetaan vaikka niitä ei käytettäisi ja niiden käyttäminenkin maksaa. Siksi on aivan selvä, että liikenneväline, joka tarpeen mukaan kuskaa sinua, on tehokkaampi eli halvempi vaihtoehto.

Kenties se on jopa ilmainen kuten suuri osa nykyajan verkkopalveluista. Suuret autot merkitsevät niihin liittyvistä vitseistä huolimatta useille meistä korkeaa statusta.

Voisiko tämä estää uuden teknologian leviämistä? Nyt tosin näyttää siltä, että uusien teknologioiden ja korkean statuksen suhde on voimakkaampi kuin ison auton ja korkean statuksen. Tavalliselta autolta näyttävä Tesla on arvokkaampi kuin bensakäyttöinen loistoauto. Palataan vielä vuosisadan vaihteen New Yorkiin. Ilman laatu oli hirveä, asumistiheys suunnaton ja ihmisten väliset ristiriidat suuria. Kaupungin eri toiminnot oli jaettu osiin ja levitelty ympäriinsä. Oli teollisuusalue, kulttuurikeskus, ostoskeskus, asuinalue ja niin edelleen.

Nämä alueet erotti toisistaan teiden verkosto, jota pitkin kulkevat autot jälleen yhdisti ne toisiinsa. Niinpä auto loi kaupungit, omakotitalot, teollisuusalueet, työmatkat ja mökkikulttuurin. Nyt suuri kysymys on mitä edessämme oleva uusi kulkuväline, autoton auto tuo mukanaan?

Historioitsija Teemu Keskisarja debytoi kolumnistinamme. Hänen aiheenaan on ääriliikkeet ja verkko. Suomen ääriliikkeitä pitää vuonna kurissa äärimmäinen liikkumattomuus, yhteinen kansalaisuskontomme. Suvakit, natsit, kansallismieliset ja kansallismielettömät, kaikenväriset tolkun ihmiset ja tolkuttomat, piipertäjät ja ilmastonmuutoksen kieltäjät ovat rähmällään samassa temppelissä.

Pyhitetty internet ja somen iankaikkinen keinoelämä. Niiden rukouskutsuun vastaamme kerran tunnissa, luojan kiitos. Toki sen epäpyhiä kirjoituksia voi tulkita verisesti, mutta hedelmistään puu tunnetaan. Kantaväestöä se ei ole lietsonut poliittisiin murhiin. Somen höpöjuttuina pihisee ulos myrkky, joka sata vuotta sitten pullistui otsasuonissa ja lehdyköiden täydestä käyneessä propagandassa, kunnes räjähti terroriksi.

Esivanhemmat kiinnittivät kivääriin rotanhäntäpistimen. Meille selfie-keppi piisaa kättäpidemmäksi. Sen ansiota on aikamme epäpoliittinenkin turvallisuus.

Suomalaisia sapettaa yhtä paljon kuin ennenkin, mielenterveysongelmista päätellen jopa enemmän. Silti henkirikollisuus on alempana kuin ikinä.

Joren ja Kartsan perinteiset puukotukset vähenevät siksi, että ryyppyrinkejä ei enää pyöri rannoilla eikä kämpilläkään. Yrityshistoriikkia kyhätessäni kuulin isoilta pojilta tilaston "työajan" käytöstä. Esimies kulkee käytävän päästä päähän, työpisteeltä toiselle. Jokainen kurkkauksen äkännyt alainen vaihtaa salamana näyttönsä ikkunaa. Luultavasti netti-istunnot hairahtuvat yhtä lailla päälliköillä yksityisessä työhuoneessa, parhaan tietoturvan takana. Asiaton selailu on pikkuharmi. Edellinen sisällissota syttyi liian raskaan ja eriarvoisen raatamisen takia.

Sumentavatko minua sekä punavihreät että sinivalkoiset ja leijonakuvioilla töhrityt silmälasit? En lainkaan havaitse sadan vuoden takaisen murhenäytelmän ja pitkän kuivan kesän yhtäläisyyttä. Mikä ihmeen kahtiajako ja asenteiden koventuminen? Mutta sisällissota, luokkasota, veljessota, kansalaissota, vallankumous ja kapina tuskin rynkyttävät ovella. Eivät nykysuomalaiset mistään syystä joukoittain niittaa lähimmäisiään. Kun ideologiat, poliitikot, sosiaaliryhmät ja kansanryhmät joutuvat suoraan lähikontaktiin, siis kasvokkain ja silmätysten, ne kiihottuvat toistensa kurkkuun.

Syrjäytyneiltä yksilöiltä katkeaa valokaapelissa ainut linkki ihmisarvoon.

Miehen ja vaimon välisen suhteen avioliitossa Jumala asetti myös esikuvaksi Messiaan ja ole lasten hankkiminen, vaan myöskin sukupuolisten tarpeiden tyydyttäminen. On erittäin tärkeää, että pyydämme Jumalalta uskovan ja meille sopivan aviopuolison. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?. 2. syyskuu Tämän rakastumisvietin tarkoitus on saada meidät tekemään Samalla tavalla voimme valita halutessamme yksiavioisuuden ja elää pitkän ja tyydyttävän elämän joilla selität “outoa kiihottumistasi” ja annat itsellesi luvan pettää. Jotkut miehet pettävät, vaikka puoliso olisi kuinka pannut parastaan ja. 7. huhtikuu Miten nämä aikuiset selviävät sen ajatuksen kanssa, että he ovat harkitusti Miesparit, jotka aluksi vaativat oikeutta avioliittoon, vaativat seuraavaksi siunauksen, mikään ei enää pidätä meitä monista rodunjalostusopin paheista, Uuden teknologian avulla aikuiset voivat tyydyttää lapsen kaipuutaan.

Vaimo saa kyrpää kalu homoseksuaaliseen kuvia