Latest Posts

Porno elokuvia porno homoseksuaaliseen leffa

porno elokuvia porno homoseksuaaliseen leffa

Ruotsin elokuvasäätiö on tukenut elokuvaa puolella miljoonalla kruunulla, mikä on aiheuttanut maailmanlaajuista hämmennystä: Tehdään toki, mutta niin sanottua reilun kaupan pornoa ei ole juurikaan tarjolla. Elokuva on tehty melko halvalla, sillä se on kuvattu kokonaan kännykkäkameroilla. Silti mukana on myös taiteellista näkemystä. Mukana on korostetusti musiikki, äänet ja vertauskuvallisuus.

Dirty Diariesin tekijät ovat koonneet elokuvan nettisivuille manifestin elokuvan tekemisen syistä: He haluavat irti kauneusihanteista ja taistella naisen oikeudesta olla halukas, mutta myös kieltäytyä. Tekijät haluavat vastustaa kapitalismia, homofobiaa, seksismiä ja patriarkaattia. He haluavat, että kaikilla olisi mahdollisuus lailliseen aborttiin.

He kannustavat naisia käyttämään ehkäisyä ja tekemään itse vaihtoehtoisia seksifilmejä. Puolitoista tuntia seksielokuvaa putkeen hämärässä elokuvateatterissa voi olla monelle nykykatsojalle liikaa, koska porno siirtyi jo videokasettien aikakaudella pois elokuvateattereista koteihin. Elokuva on onneksi tilattavissa netistä myös dvd: Herättää kysymyksiä, miksi lehdessä on DirtyD-arvostelu samaan aikaan kun joku on älähdellyt, kun kalikka on kalahdellut, pornosta yliopistolla kirjoitettuaan seksuaaliraporttia campuksella yöllä klo 4: Jos ovat, niin lisää tätä samaa.

Joo, mutta pointti on ehkä siinä, että näin on päästy tekemään esim. Kokonaista San Bernardinon filmograafista instituuttia olisi vaikea tuoda metroon todistamaan tapahtunutta. Rakeinen kuvanlaatu on Uusi musta. Hän miettii myös homoseksuaalisen pornon tarjoamaa rajatietoa" avaamassa pornon tutkimuksen kenttää.

Pornohan on pitkälti heteroseksuaalisten miesten temmellyskenttää, jonka reunamille on työnnetty heteroseksistä poikkeavat aktiot. Kalha ehdottaakin marginaaleista lähtevää vastakatsetta pornon valtavirtaan. Siis sitä, että pornon toiseudet" otettaisiin tutkimuksellisiksi välineiksi ohittamaan hedelmätön puolesta ja vastaan kinastelu. Kalhan artikkeli ei herätä suuria intohimoja, mutta se avaa pornon olemuksen ja valottaa sen peruselementtejä osoittamalla mitä valtavirtaporno on ja keille se on suunnattu.

Artikkeli toimii hyvänä päänavauksena muiden Jokapäiväisen pornomme artikkeleiden ymmärtämiseen. Samassa temaattisessa osiossa Susanna Paasonen todistaa artikkelissaan Sähköpostia Sirpa Revalta — internetporno, valta ja nautinto" heterokoneen voiman myös sähköisessä ympäristössä.

Hän erittelee saamansa pornoroskapostin sisältöä ja osoittaa, että internetissä vallitsevat samat vallan ja nautinnon lait kuin perinteisemmissäkin medioissa. Huomion kiinnittäminen sukupuolten konservatiiviseen esittämiseen on mielestäni tärkeä huomio, koska juuri internetin yhteydessä tavataan hokea mantraa sen sukupuolta liudentavista puolista. Paasonen osoittaa tarkkanäköisesti, että internetissä olevan kovan pornon tarjoama syli ei suinkaan ole aineeton, vaan jopa leimallisen naisellinen.

Artikkeli on tervetullut myös siksi, että internet on juuri se media, jossa pornon vääristyneimmät muodot kukkivat varsin vapaasti. Ja kuten monet tutkimukset osoittavat, internetin suurimmat kuluttajaryhmät ovat teini-ikäiset pojat ja nuoret miehet. Paasosen artikkeli on hyvää materiaalia kriittisen pedagogian käyttöön. Jokapäiväisen pornomme toinen temaattinen osio käsittelee porno-chic -ilmiötä. Sillä tarkoitetaan arkista kuvastoa, joka on ottanut estetiikkaansa vaikutteita pornografiasta.

Kirjassa siihen tartutaan mainonnan, iltapäivälehtien kansijuttujen ja elokuvien kautta. Yksi kirjan keskeisimpiä artikkeleita on Leena-Maija Rossin Halukasta ja mukautuvaa — katumainonta arjen heteroseksualisoijana". Rossi pukee sanoiksi sen suuttumuksen ja hämmennyksen, jota nykyinen yhä pornahtavampi katumainonta herättää satunnaisessa ohikulkijassa. Rossi luonnehtii osuvasti pornon olemusta kulttuurisena ilmiönä:.

Rossin huomio kiinnittyy termiin pornoutuminen", pornoistumisen" sijaan. Rossi viittaa valitsemallaan käsitteellä audiovisuaalisen kulttuurin ja pornon puuroutumiseen. Samalla käsite on kirjoittajan mukaan kuvaavampi myös pehmopornon yhteydessä, koska pornoistuminen" assosioituu hänestä pikemminkin kulttuurin raaistumisen problematiikkaan.

Rossin mukaan kaupunkitilan kuvasto pornoutuu. Se on huolestuttavaa, koska pornoutuminen ei voi olla pornolle ja mainonnalle ominaisen toisteisuuden vuoksi vaikuttamatta ihmisiin.

Mainonta tuottaa ja kategorisoi tietoa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Rossi kirjoittaa Linda Williamsia lainaten näkyvän eroottisesta organisoimisesta". Mainosten kuvien tapa esittää nainen on muotoutunut vallitsevan heteroseksuaalisen sukupuolihierarkian ehdoin ja hallinnassa. Siis painotetusti kohdetta, ei niinkään toimijaa. Rossi osoittaa varsin havainnollisesti, miten ne tuottavat sukupuolta ja heteroseksuaalisuutta koskevaa tietoa. Artikkelinsa lopussa Rossi miettii vielä voisivatko kadulla nähdyt kuvat ja niiden heteroseksistinen ideologia muotoilla subjektiutta ja sukupuolittaa sitä kutsumalla" ja puhuttelemalla".

Hänestä olisikin tärkeää oppia, ei suinkaan sulkemaan korvansa, vaan kuuntelemaan ja näkemään mainoksia: Vain siten seksuaalisuudet ja niiden kuvat voivat moninaistua. Saarenmaa osoittaa iltapäivälehtien kaksinaismoralistisen tavan esittää pornahtavasti paljaspintaisia naisia, mikä pyhitetään tunnustusmekanismin avulla.

Hän kirjoittaa hauskasti iltapäivälehtien pakokauhunomaisesta tarpeesta heteroseksualisoida ja normalisoida kansikuvatyttönsä. Mari Pajala tutkii artikkelissaan Levottomat -elokuvaa Pajala vierastaa elokuvan luonnehdintaa sukupolvikuvauksena ja eritteleekin sen sijaan Levottomien pornahtavaa kuvastoa ja juonikuviota. Pajalan mukaan rohkeana kiitelty elokuva tyytyy vain toistamaan porvarillisen porno-chicin normistoa. Levottomissa miehet hakevat vain seksiä ja naiset haikailevat romantiikan perään.

Näin jo siksi, että kaupallisessa valtavirtaelokuvassa seksuaalisuus on liitettävä hyvinä pidettyihin arvoihin kuten porvarillisuuteen, heteroseksuaalisuuteen, romanttiseen rakkauteen ja perinteiseen käsitykseen sukupuolesta.

Muwangan artikkeli Pane mua — Pornoa, aseita ja väkivaltaa" sen sijaan suuntaa mielenkiintonsa epäkaupallisempaan elokuvaan, Virginie Despentesin ja Coralie Trinh Thinhin roadmovieen Pane mua Baise-moi, Hän luonnehtii sitä feministis-pornografiseksi". Sanapari on omiaan soittamaan feministien hälytyskelloja.

Pane mua liittyy laajempaan, alun perin Ranskassa syntyneeseen ilmiöön, jossa naistekijät ovat alkaneet käyttää pornografiaa feministisiin tarkoituksiin. He ovat tehneet teoksia, jotka ovat kirvoittaneet kitkerää keskustelua feministien keskuudessa. Yhtäällä heidän taidettaan on pidetty osoituksena siitä, miten patriarkaalisen vallan lonkerot ovat onnistuneet luikertelemaan myös feministiseen ajatteluun ja eritoten siihen, miten naisen seksuaalisuutta tulisi esittää.

Toisaalla heidän elokuviaan arvostetaan avantgardistisina suunnannäyttäjinä: Tähän kritiikki on vastannut, että valitettavan usein näissäkin elokuvissa naiset haluavat sitä ja siten, mitä valtavirtaelokuvissa on jo totuttu näkemään. Muwanga kirjoittaa pro sex -liikkeestä. Hänen mukaansa pro sex -ajattelussa korostetaan naiskeskeistä pornoa, tulkitaan pornon historiaa ja tulevaisuutta naisnäkökulmasta ja tuotetaan vaihtoehtoisia elokuvia.

Pro sex -elokuvalle on myös luonteenomaista alakulttuurisuus ja epäkaupallisuus. Se on siis jonkinlaista feministiseen ajatteluun pohjaavaa taidetta, jonka tavoitteena on nautinnon lisäksi seksuaalisten positioiden ja valta-asemien kriittinen tarkastelu pornon kontekstissa.

Pro sex -elokuvien tarkoituksena on myös alentaa naisten kynnystä kuluttaa pornoa. Muwangan artikkeli herättää ristiriitaisia ajatuksia. Hän esittää väittämänsä Pane mua -elokuvan pohjalta välillä hieman heppoisin perustein ja paikoittain kirjoittajan ajatusta on vaikea seurata.

Jos pro sex -elokuvat pyrkivät olemaan alakulttuurisia ja epäkaupallisia, miksi ihmeessä ne tavoittelevat suuria naisyleisöjä? Ja millaista se vaihtoehtoinen porno sitten oikein olisi? Naistuottaja tai -ohjaaja ei vielä yksinään takaa minkäänlaista muutosta. Muwanga päättääkin artikkelinsa tiedostaen pro sex -liikkeen problematiikan:

Porno elokuvia porno homoseksuaaliseen leffa

Gay radio rock eroottiset tarinat sexwork

Rakennekynnet myyrmäki sexworks homo oulu

Tähän liittyen Jokapäiväisen pornomme viimeinen temaattinen kokonaisuus tarkastelee pornokulttuurin tähtiä. Vain siten seksuaalisuudet ja niiden kuvat voivat moninaistua. Naispornotähtien puheet omasta halusta tai ammattilaisuudesta ovat Nikusen mukaan merkkejä jonkinlaisesta puolustautumisesta ja erottautumisesta esimerkiksi uhrin asemasta. Paasonen osoittaa tarkkanäköisesti, että internetissä olevan kovan pornon tarjoama syli ei suinkaan ole aineeton, vaan jopa leimallisen naisellinen. Mainonta tuottaa ja kategorisoi tietoa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Siis painotetusti kohdetta, ei niinkään toimijaa.

Elokuva on syntynyt siten, että tuottaja Mia Enberg on pyytänyt feministejä kuvaamaan seksiaktejaan ja fantasioitaan. Dirty Diaries eroaa perusjyystöpornosta myös siinä, että parien välillä näyttäisi olevan kiintymystä, jota näytetään suutelemalla ja hyväilemällä koko kehoa, rakastelemalla. Meno on silti välillä melko rankkaakin käsirautoineen ja koppalakkeineen. Parissa pätkässä vallitsevia sukupuoliasetelmia on käännetty päälaelleen: Vaikka asetelmat vaikuttavat keinotekoisilta, elokuvat tehneillä naisilla on yllättävää kerrottavaa alistetusta asemasta.

Ruotsin elokuvasäätiö on tukenut elokuvaa puolella miljoonalla kruunulla, mikä on aiheuttanut maailmanlaajuista hämmennystä: Tehdään toki, mutta niin sanottua reilun kaupan pornoa ei ole juurikaan tarjolla. Elokuva on tehty melko halvalla, sillä se on kuvattu kokonaan kännykkäkameroilla. Silti mukana on myös taiteellista näkemystä. Mukana on korostetusti musiikki, äänet ja vertauskuvallisuus. Dirty Diariesin tekijät ovat koonneet elokuvan nettisivuille manifestin elokuvan tekemisen syistä: He haluavat irti kauneusihanteista ja taistella naisen oikeudesta olla halukas, mutta myös kieltäytyä.

Tekijät haluavat vastustaa kapitalismia, homofobiaa, seksismiä ja patriarkaattia. He haluavat, että kaikilla olisi mahdollisuus lailliseen aborttiin. He kannustavat naisia käyttämään ehkäisyä ja tekemään itse vaihtoehtoisia seksifilmejä. Puolitoista tuntia seksielokuvaa putkeen hämärässä elokuvateatterissa voi olla monelle nykykatsojalle liikaa, koska porno siirtyi jo videokasettien aikakaudella pois elokuvateattereista koteihin. Elokuva on onneksi tilattavissa netistä myös dvd: Huomion kiinnittäminen sukupuolten konservatiiviseen esittämiseen on mielestäni tärkeä huomio, koska juuri internetin yhteydessä tavataan hokea mantraa sen sukupuolta liudentavista puolista.

Paasonen osoittaa tarkkanäköisesti, että internetissä olevan kovan pornon tarjoama syli ei suinkaan ole aineeton, vaan jopa leimallisen naisellinen. Artikkeli on tervetullut myös siksi, että internet on juuri se media, jossa pornon vääristyneimmät muodot kukkivat varsin vapaasti. Ja kuten monet tutkimukset osoittavat, internetin suurimmat kuluttajaryhmät ovat teini-ikäiset pojat ja nuoret miehet.

Paasosen artikkeli on hyvää materiaalia kriittisen pedagogian käyttöön. Jokapäiväisen pornomme toinen temaattinen osio käsittelee porno-chic -ilmiötä. Sillä tarkoitetaan arkista kuvastoa, joka on ottanut estetiikkaansa vaikutteita pornografiasta.

Kirjassa siihen tartutaan mainonnan, iltapäivälehtien kansijuttujen ja elokuvien kautta. Yksi kirjan keskeisimpiä artikkeleita on Leena-Maija Rossin Halukasta ja mukautuvaa — katumainonta arjen heteroseksualisoijana". Rossi pukee sanoiksi sen suuttumuksen ja hämmennyksen, jota nykyinen yhä pornahtavampi katumainonta herättää satunnaisessa ohikulkijassa.

Rossi luonnehtii osuvasti pornon olemusta kulttuurisena ilmiönä:. Rossin huomio kiinnittyy termiin pornoutuminen", pornoistumisen" sijaan. Rossi viittaa valitsemallaan käsitteellä audiovisuaalisen kulttuurin ja pornon puuroutumiseen. Samalla käsite on kirjoittajan mukaan kuvaavampi myös pehmopornon yhteydessä, koska pornoistuminen" assosioituu hänestä pikemminkin kulttuurin raaistumisen problematiikkaan.

Rossin mukaan kaupunkitilan kuvasto pornoutuu. Se on huolestuttavaa, koska pornoutuminen ei voi olla pornolle ja mainonnalle ominaisen toisteisuuden vuoksi vaikuttamatta ihmisiin. Mainonta tuottaa ja kategorisoi tietoa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Rossi kirjoittaa Linda Williamsia lainaten näkyvän eroottisesta organisoimisesta". Mainosten kuvien tapa esittää nainen on muotoutunut vallitsevan heteroseksuaalisen sukupuolihierarkian ehdoin ja hallinnassa.

Siis painotetusti kohdetta, ei niinkään toimijaa. Rossi osoittaa varsin havainnollisesti, miten ne tuottavat sukupuolta ja heteroseksuaalisuutta koskevaa tietoa. Artikkelinsa lopussa Rossi miettii vielä voisivatko kadulla nähdyt kuvat ja niiden heteroseksistinen ideologia muotoilla subjektiutta ja sukupuolittaa sitä kutsumalla" ja puhuttelemalla". Hänestä olisikin tärkeää oppia, ei suinkaan sulkemaan korvansa, vaan kuuntelemaan ja näkemään mainoksia: Vain siten seksuaalisuudet ja niiden kuvat voivat moninaistua.

Saarenmaa osoittaa iltapäivälehtien kaksinaismoralistisen tavan esittää pornahtavasti paljaspintaisia naisia, mikä pyhitetään tunnustusmekanismin avulla. Hän kirjoittaa hauskasti iltapäivälehtien pakokauhunomaisesta tarpeesta heteroseksualisoida ja normalisoida kansikuvatyttönsä.

Mari Pajala tutkii artikkelissaan Levottomat -elokuvaa Pajala vierastaa elokuvan luonnehdintaa sukupolvikuvauksena ja eritteleekin sen sijaan Levottomien pornahtavaa kuvastoa ja juonikuviota. Pajalan mukaan rohkeana kiitelty elokuva tyytyy vain toistamaan porvarillisen porno-chicin normistoa. Levottomissa miehet hakevat vain seksiä ja naiset haikailevat romantiikan perään. Näin jo siksi, että kaupallisessa valtavirtaelokuvassa seksuaalisuus on liitettävä hyvinä pidettyihin arvoihin kuten porvarillisuuteen, heteroseksuaalisuuteen, romanttiseen rakkauteen ja perinteiseen käsitykseen sukupuolesta.

Muwangan artikkeli Pane mua — Pornoa, aseita ja väkivaltaa" sen sijaan suuntaa mielenkiintonsa epäkaupallisempaan elokuvaan, Virginie Despentesin ja Coralie Trinh Thinhin roadmovieen Pane mua Baise-moi, Hän luonnehtii sitä feministis-pornografiseksi".

Sanapari on omiaan soittamaan feministien hälytyskelloja. Pane mua liittyy laajempaan, alun perin Ranskassa syntyneeseen ilmiöön, jossa naistekijät ovat alkaneet käyttää pornografiaa feministisiin tarkoituksiin.

He ovat tehneet teoksia, jotka ovat kirvoittaneet kitkerää keskustelua feministien keskuudessa. Yhtäällä heidän taidettaan on pidetty osoituksena siitä, miten patriarkaalisen vallan lonkerot ovat onnistuneet luikertelemaan myös feministiseen ajatteluun ja eritoten siihen, miten naisen seksuaalisuutta tulisi esittää.

Toisaalla heidän elokuviaan arvostetaan avantgardistisina suunnannäyttäjinä: Tähän kritiikki on vastannut, että valitettavan usein näissäkin elokuvissa naiset haluavat sitä ja siten, mitä valtavirtaelokuvissa on jo totuttu näkemään.

Muwanga kirjoittaa pro sex -liikkeestä. Hänen mukaansa pro sex -ajattelussa korostetaan naiskeskeistä pornoa, tulkitaan pornon historiaa ja tulevaisuutta naisnäkökulmasta ja tuotetaan vaihtoehtoisia elokuvia.

Pro sex -elokuvalle on myös luonteenomaista alakulttuurisuus ja epäkaupallisuus. Se on siis jonkinlaista feministiseen ajatteluun pohjaavaa taidetta, jonka tavoitteena on nautinnon lisäksi seksuaalisten positioiden ja valta-asemien kriittinen tarkastelu pornon kontekstissa. Pro sex -elokuvien tarkoituksena on myös alentaa naisten kynnystä kuluttaa pornoa.

Muwangan artikkeli herättää ristiriitaisia ajatuksia. Hän esittää väittämänsä Pane mua -elokuvan pohjalta välillä hieman heppoisin perustein ja paikoittain kirjoittajan ajatusta on vaikea seurata. Jos pro sex -elokuvat pyrkivät olemaan alakulttuurisia ja epäkaupallisia, miksi ihmeessä ne tavoittelevat suuria naisyleisöjä? Ja millaista se vaihtoehtoinen porno sitten oikein olisi? Naistuottaja tai -ohjaaja ei vielä yksinään takaa minkäänlaista muutosta.

Muwanga päättääkin artikkelinsa tiedostaen pro sex -liikkeen problematiikan: Olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista lukea Muwangan kannanotto siihen, onko pornon kulutus ihmisen perustarve, jos sitä on miltei väkipakoin kehitettävä kuluttajaystävällisemmäksi. Pornoistumisen on osaltaan mahdollistanut myös kulttuurinen hyväksyntä. Arvostukset ja arvot ovat muuttuneet. Porno on siis tietyllä tavalla banalisoitunut ja pornoteollisuuden ammattilainenkin saattaa tänä päivänä muodostua hyväksytyksi julkisuuden henkilöksi.

Tähän liittyen Jokapäiväisen pornomme viimeinen temaattinen kokonaisuus tarkastelee pornokulttuurin tähtiä. Ennen niin salatusta ja häpeällisestä ammatista ei tarvitse enää vaieta, vaan siitä voi puhua ammattiylpeydellä. Kyrölän ja Nikusen artikkeleiden välinen tarkastelu kuitenkin osoittaa, miten erilaista on olla nais- kuin miespornotähti. Kyrölä kirjoittaa Henry Saaren eli Henry the Greatin jatkuvasta taistelusta" heteromaskuliinisuutensa puolesta.